Talvi hiljentää

January 1, 2018

 

 

Talvi on siitä ihanaa aikaa, että hiljaisuusretriitit valtaavat  osan viikonlopuistamme. Siinä missä kesällä majatalon täyttävät nauravat ja iloiset tanssituristit, talvella talo täyttyy sekä tanssijoista että iloisista hiljentyjistä.

 

Myötätuulihan on kuin luotu hiljentymistä varten: Kaurakedon laaja aukea ympärillämme, mahtava kuusiaita meidän ja suurten tuulien välissä – korkeat huoneet ja ympäristön hiljaisuus! Kesällä joku aina valittaa, että majatalon sijainti on huono – että täältä on pitkä matka kaikkialle – ettei täällä ole mitään! Mutta juuri samoista syistä hiljentyjät nauttivat olostaan! Kun ympäristö tukee rauhoittumista on oma keskittyminen paljon helpompaa.

 

Miksi kukaan sitten haluaisi hiljentyä, kysyi minulta eräs tuttu viime viikolla. Hyvä kysymys. Jokaisella on

 

varmasti hieman omat syynsä, mutta kaikki varmasti nauttivat siitä tunteesta retriitissä, että saa, ja oikeastaan täytyykin, keskittyä omaan itseensä ja omiin ajatuksiinsa.

 

Me elämme niin kiireistä elämää, maailmamme täyttyy äänistä ja pyynnöistä, että harvoin uskallamme tai ehdimme kuuntelemaan omia ajatuksiamme. Väsytämme itsemme huomaamattamme kun yritämme  täyttää toisten odotuksia ja omia velvollisuuksiamme.

 

Mutta retriitissä ohjaaja pyytää pysähtymään, kiinnittämään katseen itseen ja kuuntelemaan omia ajatuksia. Aluksi se saattaa tuntua vaikealta, mutta muutaman tunnin kuluttua on vapauttavaa, ettei tarvitse tehdä mitään jos ei halua. Ettei tarvitse kantaa huolta toisten hyvinvoinnista. Että saa seurata joskus poukkoileviakin ajatuksiaan juuri sinne minne ne vievät. Joskus ne ovat synkkiä ja surullisia ajatuksia, ja sitä varten on varattu keskusteluaikaa ohjaajan kanssa, jos siihen on tarvetta. Joskun ne taas ovat kristallinkirkkaita päämäärätietoisia ajatuksia jotka vievät elämää eteenpäin suurin harppauksin.  Ja toisinaan ne ovat raukeita, levollisia ajatuksia jotka antavat sielun kääriytyä lämpöön ja hyväänoloon ja koko ihminen rentoutuu.

 

Myötätuulen retriitit poikeavat hieman useampien seurakuntien järjestämistä retriiteistä siinä, että meidän retriitit on ’teemaretriittejä’ . Käytämme kuvia, kirjoittamista ja/tai runoja apuna kun hiljenemme. Viimeksi huomasimme, että hiljaisuus auttaa purkamaan estoja ja madaltamaan kynnystä mitä tekemiseen tulee. Nyt  huomio kiinnittyy tunteeseen – ei niinkään työnjälkeen. Suorittamisenpakko pienenee.

 

Aika tavallista on loppupalautteen aikaan, että hiljentyjät toteavat suurimman ongelman olleen sen, että retriitti loppui. Että yhdenpäivän retriitin lopuksi harmittelee, ettei tullutkaan koko viikonlopuksi. Mutta samaan hengenvetoon toteamme, että kynnys tulla heti kahdeksi päiväksi on aika korkea. Että yhdellä päivällä on hyvä harjoitella. Ja että onneksi on sitten mahdollisuus tulla uudelleenkin!

Please reload

Featured Posts

I'm busy working on my blog posts. Watch this space!

Please reload

Recent Posts

September 9, 2019

January 1, 2018

November 29, 2017

July 19, 2017

December 25, 2016

April 25, 2016

Please reload

Archive
Please reload

Search By Tags

I'm busy working on my blog posts. Watch this space!

Please reload